Linux palvelin/palomuuri/reititin (Osa 2)

Okei.. Tämä projekti on jäänyt vähän vaiheeseen, vaikka onkin jo käytännössä toimiva paketti ja käytössäkin sillointällöin kun tarvetta on. Kun vain saisi inspiraation tehdä loppuun. :P

Nyt kumminkin VIHDOIN yleisön pyynnöstä jatkoa edelliseen:

Seuraavana on jäljellä ulkokuoren somistelu. Tein Freehandilla "logon" palomuurille. Tämän nimi on "Eternal Firewall". Ehkä vähän mahtaileva nimi? :D

Logon tulostettuna:


Ja leikattuna. Vähän suurempi palanen mitä tulee näkyviin sekä sopivan kokoinen pleksinpalanen:


Ritilän ruuvit piilotin liimaamalla paperinpalaset noihin kulmiin.

Liimasin logon kanteen ja päälle pleksi suojaksi. Pleksin liimasin vain runoistaan.


Koko komeus olisi tarkoitus päällystää tällaisella mustalla huopakankaalla. Jonkinverran joustava kangas on helppo muotoilla ja liimata kiinni. Ostin eurokankaasta ja metrin palanen maksoi muistaakeni about 3€.



Siinä on pleksin liimaus vielä kuivumassa:


Viimeisenä puhkaisin reiän tuuletinritilälle:


Ta-dah! Kansi valmiina ja paikallaan:


Takalevyyn tein näytön, näppäimistön ym. liittimien reiälle peitelevyn:


Siinä on vain tuon reiän kokoinen äänieristyslevy kiinni ja se pysyy sillä paikallaan. Luukun voi pitää halutessaan kiinni. Eihän tuossa näppäimistöjä tai muitakaan vehkeitä tarvitse olla kiinni kun on käytössä.


Koneen sisälle laitoin ledivalot. Tämä oli ehkä maailman helpoin homma sillä löysin jostain hajonneesta joulukoristehärpäkkeestä metritolkulla valmista ledijohtoa. Etuvastuksetkin oli valmiiksi paikallaan. Ledijohdonpätkän liitin yksinkertaisesti virtalähteen 12V johtoihin ja asettelin kotelon sisään verkkokorttien väleihin:


Kotelon alle tein pienet jalat ettei kone ole ihan kiinni lattiassa:



Koneeseen asensin vähän karsitun Ubuntun ja se pyorii tuolla 450Mhz Pentium III prosessorilla ja 512Mb keskusmuistilla aivan mainiosti. Ubuntu jakaa verkkoa kiltisti ilman mitään ihmeellisempiä säätöjä. Yhdestä verkkokortista tavaraa sisään ja lopuista ulos. Koneella on myös Firestarter-palomuurin hallintaohjelma eli eräänlainen graafinen käyttöliittymä Ubuntun omalle palomuuriohjelmistolle.

Enää olisi loppusilauksena liimattava kangas kotelon kylkiin ja saranoitava kansi koteloon kiinni. Helppoja ja nopeita hommia. Inspiraatiota odotellessa... :D

-END OF PART TWO-

To be continued...

Kaiutinjalustat. Eikä maksanu mitään.

Meillä on pidetty noita ministereosetin kaiuttimia nyt varmaan 2 vuotta lattialla joten ajattelin että jalustat olisi ihan hyvä saada pelkästään ulkonäöllisistäkin syistä. Sattuipa silmään sitten työharjoittelupaikan nurkassa lojuva pahvirullakasa josta otin pari putkenpätkää mukaan. Paksua ja jäykkää pahvia. Olisiko noin 5 milliset seinät, kestävät vaikka päällä istua.

Pohjalevy jämälastulevystä:


Ja alle muutama puunpalanen liimalla etteivät ole ihan lattiassa kiinni ja saa johdot vedettyä nätisti:


Putki liimattu levyyn:


Jalustat tuntui todella kevyiltä (yllätys, yllätys) joten keräsin pihalta muutaman kourallisen kiviä ja tein niistä ja vanhasta t-paidasta tällaisen pienen nyytin jonka laitoin putken sisään pohjalle.


Aluslevyyn tein reiän josta pujotin johdon läpi. Putket maalasin spraymaalilla:


Tuli sitten puheeksi työpaikalla nämä jalustat ja työkaveri neuvoi että kaiutinjalustoita tehdessä ontot osat kannattaa vuorata jollain ettei äänet resonoi tai jää kumisemaan onttoihin osiin. Hifistähän minä en mitään tiedä mutta uskon kyllä jos viisaammat neuvoo. Siispä täytin koko putken vanhoilla vaatteilla. Sinne taisi mennä pari käyttökelvotonta paitaa ja samankuntoiset farkut. Kaikkea sitä kertyykin nurkkiin, onneksi. Säästäväisyys on hyve.

Jalustan aluslevyyn liimasin kangaspalaset. Tuota kangasta ostin alunperin palomuurikoneeni verhoilua varten mutta sitä riittää hyvin kyllä tähänkin. 6,90€ taisi maksaa 1 x 1,6 metrin pala. Siinä liimaus kesken:


Yläpäähän tein lähes samanlaiset lastulevynpalaset kuin alas, vähän pienemmät vain:


...ja päällystin samallalailla kuin alalevyt:


Valmis jalusta!

Johto tulee yläpäässä ulos ihan putken yläreunasta, ylälevyn alta. Jää näkyviin vain takaapäin.

Siinäpä ne nyt sitten nököttää kaiuttimet:


Paljon parempi kuin lattialla. :)

Linux palvelin/palomuuri/reititin (Osa 1)

Okei, lupasin blogata tästä projektipalvelinkoneesta joten tässä tulee aika setti kuvia. Vähän selostustakin välissä.

Tarkoituksena oli siis rakentaa kone joka pystyisi ensisijaisesti jakamaan verkkoa. Lisäbonuksena mielellään toimimaan palomuurina sekä palvelimena.

Ja kuten tavallista, en muuten aio tähänkään projektiin liiemmin rahaa laittaa eli käytän lähinnä mitä sattuu löytymään kaapeista.

Koneen pitää olla ehdottomasti hiljainen että sitä pystyy pitämään päällä 24/7 ja minun tapauksessani vieläpä makuuhuoneessa eli metalliset/muoviset resonoivat räppänät eivät tule kysymykseenkään. Ääneneristysmatolla vuorattu puulaatikko kuulostaa jo paljon paremmalta:


Leikkaa, liimaa.



Sisälle vanha Abit emolevy jossa kiinni 450Mhz Pentium III prosessori. Ehkä jopa ylimitoitettu käyttötarkoitukseensa nähden. Tässä emolevyssä on se hieno puoli että siinä on AGP-näytönohjainpaikan lisäksi 7 korttipaikkaa. Huikeaa.

Muistia ei voi koskaan olla liikaa. Lajittelin muistikampakasasta kaikista isoimmat piirit ja laitoin kiinni kolmeen muistipaikkaan. 128 + 128 + 256 = 512Mb keskusmuistia.


Kaikki korttipaikat täytetään tietenkin verkkokorteilla. Näitäkin pyörii aina kaapeissa vaikka millä mitalla. Eikä muuten maksakaan paljoa, pari euroa kipale vaikka huuto.netistä.



Näytönohjaimena on joku. En edes muista mikä. Pääasia että on AGP ja passiivijäähdytyksellä.

Näytönohjaimen ja verkkokorttien päätylevyt piti taivuttaa sisäänpäin että sai emolevyn kiinni laatikon pohjaan vain muutaman millin ruuveille tehtyihin korotuksiin. Taka, eli kuvassa edessä olevalle sivulle tuli yksi poikkituki johon ruuvasin kortit kiinni.

Emolevy kotelossa:


Laatikko on mitoitettu niin, että emolevy mahtuu juuri ja juuri olemaan pitkittäin + 1 sentti reunoilla varaa ääneneristysmatolle. Päädyssä vielä tilaa virtalähteelle ja kiintolevylle.

Siinä vielä lähikuva korteista:


Prosessorituuletin piti ihan liian kovaa ääntä 12 voltilla pyöritettynä ja kun laitoin pyörimään 5:llä niin siili kuumeni niin että poltti sormia. Ei näin.

Otin prosessori/siiliyhdistelmän pois ja korvasin siilin vähän isommalla ja alumiinisella. Tuo vanha siili painoi paljon enemmän kuin uusi isompi eli ei ollut edes alumiinia vaan jotain tutemattomaksi jäänyttä metalliseosta ilmeisesti.

Kokovertailu:


Tuo uusi siili on peräisin jostain samanlaisesta prosessorista joten kiinnitysreiät oli valmiiksi oikeilla paikoilla. Samoilla kiinnikkeillä kiinni siis. Ei ongelmia.


Tuuletin päälle kiinni nippusiteillä.

Siinä prosessori jälleen paikallaan:


Siili ei kuumene liikaa vaikka pyörittelee tuuletinta 5 voltilla. Ihanan hiljaista.

Koteloon sommiteltuna tuollainen minivirtalähde ja äänieristetty pieni, 7Gb kovelevy:


Takalevyn piirtelyä, Chevyn kattopaneelia palanen:


Purkutietokoneesta löytynyt, ihan siisti ritilä ilman sisäänottoaukkoon. Näitä ritilöitä minulla on kaksi, toinen on vähän isompi.


Ritilän kiinnikkeitä piti hieman taivutella ja yksi kiinnikkeistä katkaista että mahtui paikalleen.

Äänenvaimennusmattoa Biltemasta:


Virtalähteen virtapistoke piti liimata kiinni. Epoksi roks.

Tässä vaiheessa sähelsin jotain niin typerää etten kehtaa edes kertoa mutta lopputulos oli se että virtalähde poksahti käyttökelvottomaksi. Onneksi sain Terolta korvaavan virtalähteen. Virtalähde oli kumminkin standardikokoa, eikä mahtunut laatikkoon mitenkään päin joten se piti purkaa palasiksi ja sijoitella osat erikseen kotelon sisälle. Vanhasta virtalähteestä jäi kumminkin käyttöön tuuletin ja virtapistoke. vähän juottelemistahan se vaati mutta ei sen kummempaa.

Tässä virtalähteen aluslevy jossa kiinnikkeet piirilevylle ruuvattu kiinni kotelon seinään:


Ja siinä piirilevy, muuntaja ja johdotukset kotelossa:


Tuulettimen kiinnitin takalevyyn täysin vaimennusmattojen varaan eikä se täten pääse resonoimaan kopan kanssa:


Ilman ulostuloksi riittäisi varmaan pelkästään reikä kotelon kanteen mutta laitan varmuuden vuoksi myös tuulettimen. Tuulettimella on kumminkin katkaisija joten voi pitää päällä tai pois riippuen millaista tuuletusta tarvitsee. Täytyy tehdä lopuksi hieman rasitustestejä ja tarkkailla lämpötiloja. Seuraavassa kuvassa myös koneen "virtakytkin" kuvan oikeassa reunassa. Iso mikrokytkimen tyyppinen katkaisija joka ruuvattu kiinni kotelon sisäseinään. Ihan turha noita kytkimiä on kopan ulkopuolelle vetää kun kone tulee olemaan koko ajan päällä. Tuleepahan siistimpi ulkokuorikin.


Sitten vielä yleiskuva koneesta, takalevy kiinnitettynä:



- END OF PART ONE -

To be continued...

Tatuointi

Olinkin jo pitkään halunnut ottaa tatuoinnin mutten ole saanut aikaiseksi. Myös rahanpuute on ollut esteenä sillä tiesin etten halua mitään pientä huomaamatonta kuvaa nahkaani. Mutta nytpä rahtilanne vähän taipui joten piirsin itselleni kuvan...



...jonka Kimmo jäljensi iholleni:



Nahka/rupi on alkanut tipahdella pois pieninä mustina kökköinä. Selvää parantumisprosessia :)

EDIT: Parantunut:

Kännykän lataaminen tietokoneesta

Meni tämän talouden ainoan kännykkälaturin johto rikki ja sitä ollaan käännelty ja väännelty muutama viikko jotta edes jotenkin saisi ladattua mutta nyt se saa loppua.

Muistin että velimieshän se kiikutti joskus tänne tarpeettoman auton kännykkälaturin.



En omista autoa mutta tietokoneita kyllä lojuu nurkissa ja normaalista tietokoneen virtalähteestä saa pihalle suunnilleen saman verran voltteja kuin auton akustakin. Muutostyö ei siis ole vaikea.

Laturi auki:



Ei ole hirmu monimutkainen laite. Purin laturin suojakuorta pienen palasen jotta saan johdot sietä ulos. Laturin johdon pujotin tietokoneeni tyhjästä CD paikasta irrottamaani suojalevyyn tekemääni reikään.



Tupakansytytinliittimeen tulee reunoille +12V ja keskellä on maa. Virtalähteen molex liittimessä tulee keltaiseen +12V ja mustat on luonnollisesti maajohtoja. Nämä kun yhdistää oikein niin laitteen pitäisi toimia:



Molexin toisen liittimen sain vanhasta CD asemasta. Sitten vaan vehje paikalleen ja johto kiinni virtalähteeseen. Hyvin toimii, ei ole ainakaan vielä räjähtänyt.

Täytyy vielä silti muistuttaa että kännyköitähän ei saa ladata kuin niiden mukana toimitetuilla latureilla. Vastuu on itselläsi jos kapula kärähtää tällaisella laturilla.

Baarikaappi

Löysin huuto.netistä kaapin taustalle peilin. Ilmoituksessa kerrottiin kooksi 33cm x 160cm joka täsmäsi sentilleen kaappini sisämittoihin. Uskomatonta! Huusin peilin itselleni.


Peilin koko oli tosiaan 33cm leveydeltään mutta korkeuden mittaamisessa oli tullut pieni virhe: 3cm liikaa. Siispä purkamseksi meni taas.



Lasiosa oli kiinni vain pienillä niiteillä ja lähti helposti kehyksistä irti. Nyt peilin korkeus on aika lähellä oikeaa mutta leveydestä puuttuu muutama sentti.


Sahasin kehyksien alaosasta muutaman sentin pois ja sain näin sopimaan mukavasti kaapin sisälle. Samalla vauhdilla maalasin kehykset kuparimaalilla jota oli jäänyt sopivasti toisesta projektista ylimääräiseksi.


Liimasin kehyksen kasaan epoksilla ja sovittelin kaappiin. Istuu melko hyvin. Pitää vain vielä liimata lasi kehykseen ja kiinnittää vähän ylemmäksi.


Väriyhdistelmänä kupari käy tässä kirsikan kanssa hyvin yhteen. Ei pomppaa liikaa esiin tuo kehys taustalta.

Tänään en kerenyt enempää kun vekara tuli kotiin ja piti jättää puuhat kesken. Ei tuosta oikein vielä apulaiseksikaan ole vaikka yritys on kova :)

-"Iisi, kuusi..."